maanantai 26. kesäkuuta 2017

Miten tähän tultiin?

Olen 21-vuotias lapsuuskodissa asuva pitkäaikaistyötön mies. Minulla on tällä hetkellä tasan 0 perheen ulkopuolista tuttavaa/ kaveria/ ystävää jonka kanssa olisi yhteydenpitoa. Viimeisestä sananvaihdosta taitaa olla jotain 1,5 vuotta. No kuinka tähän tilanteeseen on sitten päädytty?

Lapsuuskotini on ollut syntymästäni asti keskituloinen, eikä mistään ole ollut puutetta ja puitteet varsin hyvät. Kotonani ei ole myöskään ollut suuremppaa vanhempien ajoittain runsasta riitelyä suurempaa ongelmakäyttäymistä ja levottomuutta.

Ennen peruskoulua en ollut käynyt päiväkodissa, tarhassa  tai esikoulussa, enkä ollut muutenkaan tutustunut kovin moniin muihin lapsiin muutamaa naapurin lasta lukuunottamatta. Kaikki sukulaisemme asuivat toisella puolen Suomea, joten heihinkään en ole tutustunut.

Peruskoulun sitten alettua olin hieman arka ja hiljainen, minkä vuoksi jouduin koulukiusatuksi. Kerroin kiusaamisesta vanhemmilleni, jotka ottivat asian vakavasti ja yhdessä opettajien kanssa saivatkin kiusaamisen loppumaan. Sain tuon jälkeen pienen kaveripiirin, mutta kiusaamiskokemus todennäköisesti vaikuttaa vielä tänäänkin arkuuteeni ja suhtautumiseen toisiin ihmisiin. Yläkoulu meni hyvin ja sain itseasiassa kasvatettuakin kaveripiiriäni.

Hyvähkön koulumenestykseni(päättötodistuksen keskiarvo vaille 9) johdosta minut ohjattiin lukioon. Samaan lukioon tuli vain harva entisestä kaveripiiristäni ja olinkin aika yksin lukiossa. Lukion alussa sain myös vanhemmiltani oman tietokoneen lukiotehtäviä varten... Olin peruskoulussa tottunut pärjäämään helpolla, joten lukion alettua en ottanut sitä vakavasti mm. tuon tietokoneen viedessä suuremman mielenkiinnon. Alati huononeva koulumenestykseni ja luokkayhteisöstä syrjäytymisen, johti lopulta siihen että lopetin lukio-opinnot ja pidin välivuotta loput lukuvuodesta. Yritin tuon lukion lopetuksen jälkeen työllistyä hanttihommiin, mutta en löytänyt niitä, joten loppu lukuvuodesta meni kotona syrjäytyen.

Seuraavan lukuvuoden alussa aloitin ammattitutkinnon suorittamisen. Kokemuksesta viisastuneena nyt panostin kouluun ja olin alusta asti luokan parhaita opintosuorituksissa. Opintosuoritukset oli jopa niin hyviä ja helpolla saavutettuja, että päätin opinto-ohjaajan kanssa, että suorittaisin samalla myös ylioppilastutkinnon. Sosiaalisella puolella ei mennyt kuitenkaan niin hyvin. Tähän mennessä olin kylmettänyt kaikkki entiset kaverisuhteet ja en kyennyt muodostamaan uusia kaverisuhteita opiskelutovereihini. Sain suoritettua ammattitutkinnon ja ylioppilastutkinnon hyvillä arvosanoilla. Yksinäisyys ja arkuuteni sai minut kuitenkin laiminlyömään työmarkkinoille verkostoitumisen. Valitsin työharjoittelupaikoiksi paikkoja joihin pääsin helposti välittämättä siitä kuinka hyvin tukisivat työllistymistä. Kesätyön hakemisenkin laiminlöin ja onnistuin työllistymään vain ensimmäisen ja toisen lukuvuoden välisenä kesänä.

Valmistumisen jälkeisenä kesänä aloitin varusmiespalveluksen. Varusmiespalvelus sujui hyvin pienistä ruumiillisista rajoitteistani huolimatta ja vaikka silloin välillä ärsytti niin voin väittää mukavammimmaksi ajanjaksoksi elämässä. Varusmiespalvelusta suorittaessa rohkaistuin ja sain luotua varusmiespalvelun ajaksi hyvät kaverisuhteen vanhoihin ja uusiin tupalaisiin ja muihin joukkueen jäseniin.

Kotiuduin 165 vuorokauden  palveluksen jälkeen joulukuussa 2015. Palveluksen aikaiset kaverini jäivät "kasarmille". Minulla oli ollut tuhannen taalan paikka luoda kaverisuhteita, mutta en ollut pyytänyt edes FB kavereiksi, kun viestintään palveluksen aikana käytimme Whatsappia. Että osaakin olla ajattelematon. Selittävänä syynä kuitenkin ehkä se, että varusmiespalveluksen jälkeen kaipasin hetken omaa rauhaa. 

Työnhakuun lähdin ahkerasti heti palveluksen päätyttyä lähetellen useita hakemuksia päivässä, mutta haastattelua pidemmälle ei ole kertaakaan päästy. Vähitellen pelkkä työnhaku alkoi turhauttamaan, joten aloin hakea myös työkokeilua. Aloin myös miettimään jatko-opiskelumahdollisuutta ja päätin hakeakin yhdelle hankalan sisääspääsyn alalle. Syksyllä 2016 olin jo sen verta epätoivoinen että hain työkokeiluun kauppaan ja pääsin. Seuraavat 6kk menikin sitten kaupassa hyllyttäessä ja avustavissa tehtävissä ja toki lukiessa pääsykokeisiin. Mitään läheisempiä suhteita kaupan henkilökuntaan en edes yrittänyt luoda. Työkokeilu loppui hyvin arvosanoin. Tämän jälkeen luin vielä loppurutistuksen kevään 2017 pääsykokeisiin. 

Pääsykokeet meni kohtailaisen hyvin, mutta kuten olin tiedostanut alalle oli hyvin vaikea päästä. Nyt olen pääsykokeiden jälkeen kuukauden vähän höllännyt ja jatkanut samalla töiden etsintä, kun opiskelupaikkaa ei kuitenkaan mitä ilmeisemmin tänä vuonna irtoa. Nyt olen päässyt tilanteeseen mistä alussa kerroin.

Kiitos jos jaksoit lukea. Toivon tietysti lukijoita ja kommentoijia blogiini.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti